Viimeinen lompäivä - Siivouspäivä -.-

Hiukset ponnarille, panta päähän ja huonetta raivaamaan.
Kyllähän tuo on vähän tulostakin tuottanut. Kaapit on järjestyksessä ja pöytä siisti. Vielä pitäis lattia saada näkyviin..

Tänään on tullut myös jälleen todistetuksi se, että 8-vuotias samojedirouva ei ole se paras lenkkikaveri. Pikku pissalenkillä ei jaksettu juosta, einiin sitten ollenkaan. Ylipainoinen lyllerö tulla laahustaa perässä kun emäntä yrittää juosta omia kilojansa karistaakseen. Kyllähän loppulenkistä sitten alkoi lihakset vähän lämmitä. Kyllä se juoksuvauhti löyty kun tarras kertaalleen pyllykarvoista. Välillä piti tosin pitää juomataukoja lätäköitten äärellä. Ettei vaan nestehukka tulis. Ja siis lenkin pituushan oli alle kilometri. Tuntien metsälenkeistä ei ole varaa tuon kuntoisen koiran kanssa haaveilla.. Mutta annettakoon laiskuus anteeksi, kun on ikääkin kuitenkin jo jonkin verran. Painoa vaan tarvis vähän pudottaa, kun neitokainen painaa jo ruhtinaalliset 35 kg. Ja tullessaan meille se painoi n. 25 kg. (Elsa siis tuli meille viisivuotiaana) Eli näitten 3 yhteisen vuoden aikana tuo läskikasa on lihonut melkein 10 kg. Mitä tämä kertoo koiranruokinta taidoistamme? Sen, että ne ovat olemattomat.

Kissatkin on tähän aikaan vuodesta oikein ihania lemmikkejä. Varsinkin ne pitkäkarvaiset:

Nimittäin päivän retkien jälkeen turkista löytyy ties mitä ylläreitä: Ohdakkeita, vihreitä pieniä palloja peräisin jostain tuntemattomasta kasvista ja tulimuurahaisia. Joskus peffassa saattaa roikkua käpy tai oksa. Monni poika se ei harjaamisestakaan tykkää, niin kaikki nämä lahjat on äärettömän vaikea poistaa tuosta liikkuvasta pölyhuiskasta. Vois leikata kaljuks sen..

Mutta eläimet sikseen. Huomenna alkaa koulu OMFG. Ylä-aste odottaa. Ja aikaiset herätykset, että ehtii bussiin -.- Mutta kyllä mä tuun selviytyyn siitä. Uskokaa pois vaan. Mutta jos blogitekstejä ei näy pariin viikkoon, niin soittakaa varmuuden vuoks joku tarkistaan mun terveydentila. Jooko?

- Emilii